Henkarit

Nyt oli vuorossa pientä henkareiden tuunaamista, jotka ovat aina niin tylsiä, siis meillä.

Olisi varmasti ollut edullisempaa ostaa uudet henkarit kaupasta, mutta kun nurkissa lojui iso läjä samanlaisia henkareita niin päätimme tuunata ne. Itse asiassa lopputulos olikin aika kiva.

Henkarit on maalattu spraymaalilla, eikä sekään ole ihan ominta alaani näköjään. Joko maalaa liian läheltä, liian kaukaa tai sitten liian paljon. Nämäkin saivat aika monta kerrosta ennen kuin olimme tyytyväisiä.

 

 

 

 

 

 

Tässä kuva ENNEN tuunausta.

Jotain vanhaa

Sisustuksessa tykkään uudesta ja virtaviivaisesta, mutta aina pitää olla jotain vanhaa joukossa.
Onneksi mieheni mukana on tullut joitain vanhempia esineitä. Sen lisäksi että tykkään niistä ulkonäöllisesti, on myös sillä iso merkitys että ne ovat miehelleni tärkeitä.
Eteisen uudelleen järjestämisen myötä olisin halunnut Eero Aarnion Puppy:n tuomaan vähän väriä, mutta meillä olikin omasta takaa ihana vanha polkuhevonen, joka sopi paikalleen kuin piste ii:n päälle. Polkuhevonen on päästetty jo eläkkeelle eikä se ole enää leluksi kelpaava. Vaikka se tuntuu lapsilla olevan aina ensimmäisenä mielessä.

Mieheni pappan tekemä polkuhevonen.

Baarihuoneen eteisen olemme sisustaneet vanhantyyliseksi radion kuuntelu huoneeksi. Radio on kodissamme etsinyt paikkaa useista eri huoneista, mutta nyt se pääsi esille niin kuin me olemme halunneet. Radion alla komeilee vanha levysoitin.

Vanhanajan viihdekeskus

Vanha senkki jakaa meillä mielipiteitä. Toiset ovat sitä mieltä että se pitää kunnostaa ja maalata, mutta itse jotenkin pidän sen vähän ehkä rujostakin ulkonäöstä. Ja olen muutenkin sitä mieltä, että vanhoissa tavaroissa saa se ajan jälki näkyä. Varsinkin henkilökohtaisissa tavaroissa saattaa olla jälkiä jotka tuovat muistoja mieleen, joten miksi niitä poistamaan.

Mitä mieltä te olette vanhojen tavaroiden kunnostamisesta?

-Se vaimo-

Pieniä projekteja metallista.

Päätin koota vähän yhteen tekstiin näitä pienempiä metallitöitä. Tempaisin tähän mukaan tuikkukipon, suodatinpussitelineen, naulakon ja aiemmin nähdyn muurauslapion.

Halusin jonkin erikoisemman tuikkukipon (ja ennenkaikkea miehisemmän) kuin perinteisen iittalan lasikipon, joten päädyin pyörittelemään erinlaisia metallinpaloja käsissäni. Silmiini osui varaston romukopasta vanha putkensupistaja, josta sittemmin onkin tullut vakio osa tuikkukippoihin. Tekemällä reiät sivuihin tulee tuikun valo kivasti näkyville.

Tuikkukippo

Meillä iänikuinen ongelma on aina tuntunut olevan suodatinpussiteline. Se on aina joko tiellä tai jos se on piilossa, on pussit hankala ottaa käyttöön. Idea telineestä tuli kun meillä oli vielä vanha kahvinkeitin, joka oli kooltaan aika iso. Vaimoni pyysi tekemään jonkinmoisen telineen jonka saisi kiinnitettyä itse keittimeen. Teline on myös jälkikäteen uuden moccamasterin kanssa ollut toimiva, vaikka emme sitä keittimeen enää kiinnittäneetkään. Telineen sai seinään kiinni siinä missä kahvinkeittimeenkin. Tämä on vaimoa kyllä kovasti ilahduttanut ja ollut toimiva idea.

Suodatinpussiteline

Kaipasimme pojalle naulakkoa alemmas. No ei muuta kuin tuumasta toimeen, ja minähän sellaisen kyhäsin. Yksi töissäni näkyvä, jo melkein lähipiirissä omaksi tavaramerkiksi muodostunut esine, on laakerinkuulat. Eräässä laakerikaupassa leikkisästi minua jo sanotaan kuulamieheksi. Kauppiaankin oli jo pakko kysyä, että mihin ihmeeseen minä niitä niin paljon käytän.

Naulakko

Idea shottitelineeseen lähti siitä, kun kantaessani yön hiljaisina tunteina shotteja tavallisella tarjottimella pinta oli aina olevinaan niin liukas, että ne olivat vähällä tippua. Halusin jonkin telineen shottilaseille ja mistäpä muusta sen olisin toteuttanut kuin metallista. Kyseisellä shottialustalla kuljetus onnistuu vielä vähän horjuenkin, eivät meinaan tipu. Läikkyminen tosin on eri asia. Näitä on saanutkin muutamalle tärisevälle käsiparille tehdä.

Shottiteline

-Se mies-

Puuarkku

Entisen asunnonomistajan jäljiltä meille jäi pienehkö arkku joka oli jo menossa roskalavalle. Onneksi epäröimme sen suhteen ja päätimme jättää sen odottamaan tuomiotaan myöhemmäksi. Se ei ollut ihan huippukuntoinen. Kansi oli aikalailla irti joka nurkasta, mutta onneksi omaan sen näppärän miehen joka metallista työsti siihen kulmaraudat. Halusin ehdottomasti että metalliosat ovat osana sen ulkonäköä, eikä piilossa sisällä.

Maalasin sen valkoiseksi ja niinkuin minun maalausprojektit yleensä ei se mennyt ihan nappiin. Jostain syystä maalauksesta seuraavana päivänä alkoi maali värjäytyä ruskeaksi. Kolmannenkin maalikerroksen jälkeen vielä ruskeaa väriä tuli, enkä voi ymmärtää miten se näin toimii. No ajan kanssa silmä siihen on jo tottunut eikä se pahasti edes enää näy. Nämä maalausprojektit ovat hyvää harjoitusta siihen, että meidän pitäisi maalata talomme tänä syksynä. Hirvittää jo ajatuskin siitä. Tämä arkku sai meillä paikkansa takan edestä, ja toimii istuin paikkana ja puiden säilytys arkkuna.

Keittiö

Keittiön värimaailma ei oikein miellyttänyt meidän silmää, ja harmittelimmekin sitä ettei tällä hetkellä ollut mahdollista keittiöremonttia toteuttaa. Jonkun aikaa siinä menikin ennenkuin tajusimme että voisi kokeilla d-c-fixiä keittiön päällystämiseen. Eihän siinä mitään häviäisi jos kokeilee miltä se näyttää, kun sen kuitenkin saa halutessaan otettua pois.
D-c-fix soveltui oikein mainiosti kaappien päällystämiseen ja se oli erittäin helppo laittaa kun vain irroitti oven paikoiltaan ja otti kahvat irti. Oviin ei tullut ollenkaan kuplia, vaan ne näytti ihan kuin uusilta. Halusimme myös jotain valkoisen rinnalle ettei tulisi liian kliinisen näköistä ja näkyisi se oma kädenjälki siinäkin. Päätimme päällystää kaksi laatikkoa mustalla ja sillä saikin ihan tarpeeksi ilmettä. Jätimme myös vanhan rungon näkyviin osassa kohtaan.

Keittiö projekti paisui vähän pelkästä päällystämisestä, mutta niin meille usein käykin kun jotain tehdään, homma lähtee välillä niin sanotusti lapasesta.

Vaikka keittiö ja ruokailutila olivat yhteydessä toisiinsä niin välissä oleva niemeke tai saareke, mikä nyt ikinä onkaan, eristi tilat toisistaan ja tilat olivat jollain tavalla hämyiset. Lisäksi se oli kiinni niin hatarasti, että olisi jossain vaiheessa tullut sieltä alas ja sitten lasi tavarat olisivat olleet monikossa, eli sirpaleina. Päätimme poistaa saarekkeen päällä olevat vitriinikaapit ja tehdä niistä kaappi ihan muualle. Niille olikin paikka jo tiedossa. Niiden siirron takia sitten taas piti tehdä yksi taso lisää, jotta tila olisi yhtenäinen. Voi herran jestas sentään mikä homma oli päällystää vitriinikaapin ovet. Sitä en kyllä enää tekisi. Tai niin mä nyt sanon, todennäköisesti jos keittiön väri joskus vaihdetaan päällystän ne uudestaan.

Vitriini

Ainoa epäilyksemme kohdistui miten d-c-fix kestää keittiössä missä kuitenkin vesi roiskuu ja itseltäni puukkokin välillä lipsahtaa leikkuulaudan ohi. Tämä epäilys on ainakin toistaiseksi osoittautunut turhaksi. Itse asiassa kaappien pinnat on paljon helpompi pyyhkiä kuin vanhat, eikä mistään kalvo ole vielä ainakaan irtoillut tai muutenkaan kärsinyt. Päätimme odottaa tämän kirjoituksen kanssa ihan siitä syystä että näimme vähän miten se kestää. Se on myös kiva jos haluaa vaihtaa vaikka mustat laatikot erin väriseksi niin se on helppo toteuttaa ja muuttaa taas keittiön ilmeen täysin. Itse olisin halunnut laittaa mustatlaatikot keltaisiksi, mutta tähän tuli mieheltä jyrkkä ei. Mutta ehkä se lämpenee idealle vielä ajan kanssa. Täytyy ujuttaa se idea niin että luulee omakseen.

Tässä on kuva keittiöstä ennen. Mielestämme se oli jotenkin tunkkainen, vaikka nyt se näyttää kuvassa jotenkin lämpimältä.

ENNEN

JÄLKEEN

Ja koko hommaan meni vain 80€, se on aikalailla vähemmän kuin keittiöremontin hinta.